Lapsi ei voi olla tekosyy laiskuudelle!

Oon pohtinut viime aikoina otsikon lausetta, koska lapsen jälkeen oon ollut loistava esimerkki keksimään tekosyitä omaan huonoon kuntoon ja tän hetkiseen kroppaani/olotilaan. Oon aina ollut urheilullinen, suht hoikka ja lähes koko elämäni oon saanut syödä mitä haluan ja se ei ole juuri näkynyt vyötäröllä. Raskaaksi tultuani olin varma, että urheileminen jatkuu jossain määrin, mutta toisin kävi. Liikkuminen oli välillä hankalaa ja lantioon sattui kovaa. Välillä käveleminen oli lähes mahdotonta. 

Lapseni syntyi tammikuussa ja imetyksen ansiosta kaikki raskauskilot lähti parissa kuukaudessa. Kilot kyllä lähti, mutta kiinteää kroppaa sai hakea. En ollut huolissani, koska tiesin sen kuuluvan asiaan ja kroppa palautuisi kyllä kunhan vain alan treenaamaan. Kun olin saanut raskauskilot pois halusin päästä ostamaan uusia vaatteita. Elettiin huhtikuuta 2016. Kokeilin paaaaljon vaatteita, koska en tiennyt mikä malli mulle käy muuttuneen kropan takia. Hiki valui selässä ja ärsytti kun myyjä kantoi pukukoppiin uusimpia trendi vaatteita ja käski kokeilla! Eihän mulle mikään niistä mennyt kun en ollut "mitoissani" enkä oma itseni. Myyjä ymmärsi hyvin kun sanoin, että on hiukan hankalaa löytää vaatteita, koska oon hiljattain synnyttänyt. Lohdutin sillä itteeni, että kyllä tää tästä. 

Univelka kasvoi koska lapsi ei nukkunut.. Arvaa kuinka paljon kiinnosti lähteä salille kun vaihtoehtona lapsen unien aikana oli pistää pää tyynyyn ja silmät kiinni. Tyyny voitti ja urheilu jäi. 

Heinäkuu 2016..

Kesälomalla tuli kierreltyä paljon vaateliikkeissä ja meillä shoppailu toimii usein niin, että mies ja lapsi hengailee kauppojen ulkopuolella ja mä saan rauhassa kierrellä vaatekaupoissa.   Olin Turussa yhdessä vaatekaupassa ja myyjä esitteli mulle jotain uutuus housuja, päätin käydä kokeilemassa ja voi järkytys, olin ihan rikki, koska malli oli ennen sopinut mulle. Tulin pukkarista ulos ja myyjä oli vastassa iloisesti ja kysyi miltäs näytti.. Huomaamattani vastasin, että "ei oikein sopinut tää malli, koska oon synnyttänyt hiljattain!!" Mitä ihmettä just sanoin??? (lapseni oli tällöin 6kk) Onneksi mies ja lapsi ei ollut kaupassa koska myyjä ois kattonu varmaan lastani ja miettinyt että kyllä on iso vastasyntynyt!! 
Mikä ihme sai mut pistämään raskauden edelleen syyksi sille, että en oo omissa mitoissani!! Lähdin vauhdilla kaupasta enkä sanonut ukolleni mitään..

Syyskuu 2016...

Yks ilta tokasin miehelleni, että eipä paljon kiinnosta kattoa mitä sitä suuhun pistää kun ei kerta pääse edes urheilemaan.. Kun pääset urheilemaan ja kropassa on niin huikee tunne urheilun jälkeen, että et edes halua syödä epäterveellisesti, koska olo kehossa on niin hyvä. Mutta kun et edes muista sitä urheilun tuomaa hyvää oloa, niin etpä mieti mitä suuhusi pistät. Tai näin on mulla mennyt. 

Tänään kun mieheni tuli töistä sanoin hänelle, että haluan saunaan ja sitä ennen käydä ihan pienellä kävelyllä että saan edes vähän happea. Hän lupasi laittaa tytön nukkumaan ja saisin lähteä kävelylle. Naureskelin, että laitanpas jotkut hienot urheiluvaatteet, että saan vähän fiilistä :) Kokeilin pitkästä aikaa yhtä lempi paitaani ja se ei mahtunutkaan päälle!! Hetken jo tuli fiilis, että pas...t mä mihkään lähe, otti niin päähän kun vaate jonka halusin pukea ei mahtunut päälle.. Silti sain virtaa lähteä ja kun pääsin ulos ovesta, ilma oli mitä täydellisin. Meillä on noin 30 metriä pururadalle ja päätin mennä sinne kävelemään. Yhtäkkiä kokeilin juosta, mihinkään ei sattunut ja jalat tuntui tosi kevyiltä. Oon koko elämäni inhonnut juosta ja entisenä futispelaajana tarviin vähintään pallon jalkaan, että suostun juoksemaan. Nyt tuntui hyvältä, onneks kukaan ei tullut vastaan, koska hymyilin "ääneen" koska olin niin fiiliksissä!! Pururadan kierrospituus on 1km ja päätin jaksaa juosta 2 kierrosta. Eka kierros meni helposti. Sit alkoi sattua nilkkoihin,polviin ja keuhkot ja sydän huusi apua. Päätin jatkaa, koiria oli pitkin tietä ja kukaan ei väistänyt mutta en suostunut pysähtymään, kiersin ojasta ja pääsin ohi :) Päätin "maaliin" tullessa ottaa loppu spurtin ja juosin viimeset 100m täysiä! Sisäisesti kiljuin onnesta, koska tunne oli niin mahtava!!! Urheilun jälkeinen olo on uskomaton ja se, että en pysätynyt vaikka sattui joka paikkaan. Tiedän ettei 2km ole paljoa, mutta mulle se oli paljon!! Ilman palloa :) 

Juoksun aikana mietin sitä, että mun on pakko saada kunto nousemaan. Mä olen kuntosalilla töissä ja oon aina tykännyt käydä meidän kuntosalin kovissa jumpissa. Viime aikoina oon miettinyt, että pääsenkö mä niihin enää koskaan mukaan. Silloinkin kun mun kunto oli tosi hyvä ja jaksoin parikin kovaa tuntia treenata putkeen niin jopa silloin oli välillä veren maku suussa. Mitäs nyt kun oon ollut lähes 2v hikoilematta. 

Mun illasta meni tuohon juoksuun tasan 9min. Nyt loppuu tämän naisen tekosyyt. Lapseni ei voi enää mitenkään olla syy sille, miltä mä näytän, miksi aiemmat vaatteeni eivät mahdu päälle ja miksi mun fiilis on jatkuvasti väsymys. Nyt aion tsempata ja treenata sen verran kun pystyn. Mulla on  kaapit täynnä "tavoitevaatteita". Käytiin New Yorkissa just ennen kun tulin raskaaksi ja ostin aika lailla kaikenlaisia vaatteita. Vaatteet onkin ollut kohta 2v kaapissa, joten nyt kova tsemppi päälle, että saan vaatteet mahtumaan päälleni vielä tämän vuoden puolella!

Jos sielä ruudun takana on joku joka oot samassa tilanteessa, väsynyt pienen lapsen äiti, jolla ei meinaa olla yhtään ylimäärästä energiaa urheilemiseen niin yritä edes. Lähde kävelylle ja ota vaikka pari juoksuaskelta. Aloita pienin askelin. Sulla on voittajafiilis sen jälkeen. 

Mukavaa viikkoa kaikille

Marika