torstai 29. syyskuuta 2016

Lapsi ei voi olla tekosyy laiskuudelle!

Oon pohtinut viime aikoina otsikon lausetta, koska lapsen jälkeen oon ollut loistava esimerkki keksimään tekosyitä omaan huonoon kuntoon ja tän hetkiseen kroppaani/olotilaan. Oon aina ollut urheilullinen, suht hoikka ja lähes koko elämäni oon saanut syödä mitä haluan ja se ei ole juuri näkynyt vyötäröllä. Raskaaksi tultuani olin varma, että urheileminen jatkuu jossain määrin, mutta toisin kävi. Liikkuminen oli välillä hankalaa ja lantioon sattui kovaa. Välillä käveleminen oli lähes mahdotonta. 





Lapseni syntyi tammikuussa ja imetyksen ansiosta kaikki raskauskilot lähti parissa kuukaudessa. Kilot kyllä lähti, mutta kiinteää kroppaa sai hakea. En ollut huolissani, koska tiesin sen kuuluvan asiaan ja kroppa palautuisi kyllä kunhan vain alan treenaamaan. Kun olin saanut raskauskilot pois halusin päästä ostamaan uusia vaatteita. Elettiin huhtikuuta 2016. Kokeilin paaaaljon vaatteita, koska en tiennyt mikä malli mulle käy muuttuneen kropan takia. Hiki valui selässä ja ärsytti kun myyjä kantoi pukukoppiin uusimpia trendi vaatteita ja käski kokeilla! Eihän mulle mikään niistä mennyt kun en ollut "mitoissani" enkä oma itseni. Myyjä ymmärsi hyvin kun sanoin, että on hiukan hankalaa löytää vaatteita, koska oon hiljattain synnyttänyt. Lohdutin sillä itteeni, että kyllä tää tästä. 

Univelka kasvoi koska lapsi ei nukkunut.. Arvaa kuinka paljon kiinnosti lähteä salille kun vaihtoehtona lapsen unien aikana oli pistää pää tyynyyn ja silmät kiinni. Tyyny voitti ja urheilu jäi. 




Heinäkuu 2016..

Kesälomalla tuli kierreltyä paljon vaateliikkeissä ja meillä shoppailu toimii usein niin, että mies ja lapsi hengailee kauppojen ulkopuolella ja mä saan rauhassa kierrellä vaatekaupoissa.   Olin Turussa yhdessä vaatekaupassa ja myyjä esitteli mulle jotain uutuus housuja, päätin käydä kokeilemassa ja voi järkytys, olin ihan rikki, koska malli oli ennen sopinut mulle. Tulin pukkarista ulos ja myyjä oli vastassa iloisesti ja kysyi miltäs näytti.. Huomaamattani vastasin, että "ei oikein sopinut tää malli, koska oon synnyttänyt hiljattain!!" Mitä ihmettä just sanoin??? (lapseni oli tällöin 6kk) Onneksi mies ja lapsi ei ollut kaupassa koska myyjä ois kattonu varmaan lastani ja miettinyt että kyllä on iso vastasyntynyt!! 
Mikä ihme sai mut pistämään raskauden edelleen syyksi sille, että en oo omissa mitoissani!! Lähdin vauhdilla kaupasta enkä sanonut ukolleni mitään..




Syyskuu 2016...

Yks ilta tokasin miehelleni, että eipä paljon kiinnosta kattoa mitä sitä suuhun pistää kun ei kerta pääse edes urheilemaan.. Kun pääset urheilemaan ja kropassa on niin huikee tunne urheilun jälkeen, että et edes halua syödä epäterveellisesti, koska olo kehossa on niin hyvä. Mutta kun et edes muista sitä urheilun tuomaa hyvää oloa, niin etpä mieti mitä suuhusi pistät. Tai näin on mulla mennyt. 

Tänään kun mieheni tuli töistä sanoin hänelle, että haluan saunaan ja sitä ennen käydä ihan pienellä kävelyllä että saan edes vähän happea. Hän lupasi laittaa tytön nukkumaan ja saisin lähteä kävelylle. Naureskelin, että laitanpas jotkut hienot urheiluvaatteet, että saan vähän fiilistä :) Kokeilin pitkästä aikaa yhtä lempi paitaani ja se ei mahtunutkaan päälle!! Hetken jo tuli fiilis, että pas...t mä mihkään lähe, otti niin päähän kun vaate jonka halusin pukea ei mahtunut päälle.. Silti sain virtaa lähteä ja kun pääsin ulos ovesta, ilma oli mitä täydellisin. Meillä on noin 30 metriä pururadalle ja päätin mennä sinne kävelemään. Yhtäkkiä kokeilin juosta, mihinkään ei sattunut ja jalat tuntui tosi kevyiltä. Oon koko elämäni inhonnut juosta ja entisenä futispelaajana tarviin vähintään pallon jalkaan, että suostun juoksemaan. Nyt tuntui hyvältä, onneks kukaan ei tullut vastaan, koska hymyilin "ääneen" koska olin niin fiiliksissä!! Pururadan kierrospituus on 1km ja päätin jaksaa juosta 2 kierrosta. Eka kierros meni helposti. Sit alkoi sattua nilkkoihin,polviin ja keuhkot ja sydän huusi apua. Päätin jatkaa, koiria oli pitkin tietä ja kukaan ei väistänyt mutta en suostunut pysähtymään, kiersin ojasta ja pääsin ohi :) Päätin "maaliin" tullessa ottaa loppu spurtin ja juosin viimeset 100m täysiä! Sisäisesti kiljuin onnesta, koska tunne oli niin mahtava!!! Urheilun jälkeinen olo on uskomaton ja se, että en pysätynyt vaikka sattui joka paikkaan. Tiedän ettei 2km ole paljoa, mutta mulle se oli paljon!! Ilman palloa :) 




Juoksun aikana mietin sitä, että mun on pakko saada kunto nousemaan. Mä olen kuntosalilla töissä ja oon aina tykännyt käydä meidän kuntosalin kovissa jumpissa. Viime aikoina oon miettinyt, että pääsenkö mä niihin enää koskaan mukaan. Silloinkin kun mun kunto oli tosi hyvä ja jaksoin parikin kovaa tuntia treenata putkeen niin jopa silloin oli välillä veren maku suussa. Mitäs nyt kun oon ollut lähes 2v hikoilematta. 

Mun illasta meni tuohon juoksuun tasan 9min. Nyt loppuu tämän naisen tekosyyt. Lapseni ei voi enää mitenkään olla syy sille, miltä mä näytän, miksi aiemmat vaatteeni eivät mahdu päälle ja miksi mun fiilis on jatkuvasti väsymys. Nyt aion tsempata ja treenata sen verran kun pystyn. Mulla on  kaapit täynnä "tavoitevaatteita". Käytiin New Yorkissa just ennen kun tulin raskaaksi ja ostin aika lailla kaikenlaisia vaatteita. Vaatteet onkin ollut kohta 2v kaapissa, joten nyt kova tsemppi päälle, että saan vaatteet mahtumaan päälleni vielä tämän vuoden puolella!

Jos sielä ruudun takana on joku joka oot samassa tilanteessa, väsynyt pienen lapsen äiti, jolla ei meinaa olla yhtään ylimäärästä energiaa urheilemiseen niin yritä edes. Lähde kävelylle ja ota vaikka pari juoksuaskelta. Aloita pienin askelin. Sulla on voittajafiilis sen jälkeen. 







Mukavaa viikkoa kaikille

Marika

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Riitely = toimiva parisuhde

Olimme mieheni kanssa tänään avioliittopäivässä/luennolla. Luennolla käsiteltiin avioliittoa ja parisuhdetta ja millaisia työkaluja tarvitaan, että avioliitto kestää siihen saakka "kunnes kuolema teidät erottaa". 

Luennolla saatiin tosi mahtavia neuvoja toimivaan parisuhteeseen.

Jokaisessa suhteessa kaikki alkaa ihastumisesta ja siitä, kun ei pystytä olla sekuntiakaan erossa toisista :) Kaikki näyttää vaaleanpunaiselta ja sanotaan, että rakastuneella henkilöllä on kuin olisi roska silmässä, koska silloin ei näe kunnolla sitä, mitä ympärillä tapahtuu ja näet kumppanissasi kaiken täydellisenä. :)

Tämän vaaleanpunaisen ruusu vaiheen jälkeen suhteessa alkaa ns. harmaa kausi. Arki astuu kuvioon ja elämä muuttuu normaaliksi. "Roska irtoaa vihdoin silmästä" ja näet yhtäkkiä kaiken selvemmin. 

Silloin kun menimme naimisiin, joku sanoi meille, että jos selviätte ensimmäisistä seitsemästä vuodesta, sen jälkeen selviätte mistä vaan! 7 ensimmäistä vuotta on tutkimuksen mukaan kaikista vaikeimmat. 


Tiesitkö, että riitely tekee suhteestanne avoimen ja toimivan. Riitely tai avautuminen puhdistaa ilmaa ja myös omaa sisintä kun asioista puhutaan silloin kun joku ärsyttää. Kun luotat kumppaniisi ja pystyt ilmaisemaan hänelle todellisen minäsi, on suhteenne hyvällä pohjalla. Jos et pysty ilmaisemaan kumppanillesi mikä sua ärsyttää tai jopa raivostuttaa hänessä tai kodissanne, ei suhde ole täysin "vakaalla" pohjalla. Kaikki pariskunnat riitelevät. Siinä on vain eroja, miten kaksi ihmistä riitelevät keskenään. Huudatteko naamat punaisina toisillenne ja latelette ilkeyksiä toisillenne, huutaako toinen ja toinen ei inahda sanaakaan vaan pitää kaiken sisällään ja kiehuu sisäisesti... Lähteekö toinen ulos talosta, kun toinen parista aloittaa huutamisen.. Jokaisen parin tulisi löytää tapa, jolla pystyä keskustelemaan asiat halki ja kuinka asioihin löytyis yhdessä ratkaisut. 

Saimme kurssilla hyvän neuvon jos ja kun seuraavaksi tulee erimielisyyksiä kotona.. 

"Mene ihan kiinni puolisoosi kun olet vihaisimmillasi ja huomaat, että kun toinen on niin lähellä sua, et pystykään tai et halua puhua hänelle samalla tavoin kuin viimeksi otitte yhteen"

Toinen hyvä neuvo oli, että "anna puolisollesi 15min aikaa rauhoittua ja koita mennä vasta sen jälkeen takaisin samaan huoneeseen sopimaan"

On tutkittu, että miehillä kestää paljon kauemmin tasoittaa syke ja adrenaliinin virtaus riidan jälkeen kuin naisilla. Naiset siis kiihtyvät 0-100 supervauhdilla, mutta me naiset myös lepymme paljon nopeammin kuin miehet. :) 


Koko luento oli niin upea juttu ja oonkin pohdiskellut koko loppu illan sitä, millainen elämänkumppani ja asuinkumppani olenkaan.. Mulle kodin siisteys on super tärkeää ja usein huomaan mainitsevani puolisolleni siitä, että "tiedätkö missä meillä on roskis", "ihanaa kun sohvalla on likaiset sukat".. Eli "miesten sanoin" nalkutan joka asiasta!! Ja aloin miettiä että miksi!! Miksi mua häiritsee, jos tyhjä maitopurkki on pöydällä tai vaatteita on sielä täällä tai jos keittiön kaapinovet on jätetty auki.. Onko vika todella silloin miehessäni vai kenties minussa! Ei hän mulle koskaan valita siitä jos jätän omia vaatteita lojumaan lattialle. Hän ei koskaan sanoisi mitään jos jättäisin sängyn petaamatta. Oikeestaan mun mies ei valita mulle ikinä mistään! Noi kaikki on niin turhanpäiväisiä asioita, että miksi käyttää energiaa siihen, että kitisee toiselle mitättömistä asioista. Aion haastaa itseni opettelemaan, että en mainitse jokaisesta mua häiritsevästä asiasta. Aion siis opetella elämään rennommin kodissamme! Katotaan huomaako mieheni mitään muutosta ;) 


Yhteiset pelisäännöt on kaiken A ja O. Kun molemmat noudattaa niitä, homma toimii. 

Naisilla on sanonta "kun teet just niin kun mä sanon, niin homma toimii" 

ja toinen sanonta on, että mies sanoo aina viimeisen sanan. "KYLLÄ RAKAS"

Aina jos kotona siivoan laatikoita ja vaihtelen varsinkin keittiössä tavaroiden paikkoja sanon miehelleni että "tuuppas tänne niin perehdytän sut uudestaan" ;) Reppana kun just alkaa muistaan mitä missäkin on niin taas vaimo vaihtaa kaiken paikkaa. 


Pariskuntien tulis etsiä arjesta sellaisia asioita, joita he nauttivat tehdä yhdessä. Luennolla joku pareista mainitsi, että he tykkäävät ulkoilla yhdessä. Eräs pari nauttii tehdä hyvää ruokaa ja leipoa kun he haluavat nauttia arkena. Meillä arkena tykätään käydä koko perhe ruokakaupassa. Sitä monikaan ei ymmärrä, koska useimmat inhoavat käydä ruokakaupassa ja varsinkin lapsen kanssa. Me tehdään siitä joka kerta kiva reissu, ikäänkuin retki ja varataan kaupassa käyntiin tarpeeksi aikaa niin siitä ei tule sellanen stressi joka kerta. Asiaa auttaa myös hyvin suunniteltu kauppalista :) 


Yksi tärkeimmistä neuvoista koko luennolla oli:

Jos riitelet puolisosi kanssa lapsesi kuullen niin on ehdottoman tärkeää, että lapsesi kuulee myös kun sovitte riidan. Se luo lapsellesi turvallisuuden tunteen. 

Tän tekstin idea ei ollut siinä, että kerron teille kuinka tulisi riidellä, vaan se, että jokainen miettis, mistä ne riidat saa alkunsa ja kuinka sä riidan aikana puhut sun puolisolle. Osaatko antaa anteeksi ja osaatko pyytää anteeksi. <3

Luento oli vaan niin upea juttu ja innolla odotan seuraavaa luentoa :) Jos teillä on mahdollisuus osallistua johonkin vastaavaan tilaisuuteen, niin suosittelen lämpimästi. Huomioikaa puolisoanne usein ja älkää tehkö arjesta liian harmaata. 

Luennoitsijan hyvä kommentti oli "kun valitset kumppanin itsellesi, teet tietoisen valinnan ottaa vastaan ongelmia". :) 

Mukavaa illan jatkoa

Marika

torstai 1. syyskuuta 2016

Siivoatko vai leikitkö?

"Sä voit valita siivoatko sä kotia vai leikitkö mieluummin lapsesi kanssa ja annat kodin olla vai siivoatko ja se on pois ajasta jonka sä voisit viettää lapsesi kanssa..." 
Näin mulle vastattiin tasan puoli vuotta sitten kun ensin multa kysyttiin, osaatko äitinä rentoutua yhtään nyt kun sulla on pieni lapsi. Vastasin, että nautin ja relaan silloin kun saan järjestellä kotia ja koti on siisti.. Toi ylläoleva vastaus pysäytti mut miettimään äitinä olemista ja olenkin sitä miettinyt koko kesän, että onko asia oikeesti noin... 



Mä olen täyspäiväinen kotiäiti.. Aamusta iltaan olen lapseni kanssa ja oon tehnyt niin viimeiset 8 kk:tta. Mies käy töissä ja tekee välillä tosi pitkää päivää, jolloin mulle jää kaikki mikä liittyy lapseen ja kodin hoitoon.. 
Meidän taapero on alkanut ryömimään kovaa vauhtia ja koittaa jo kaikin keinoin nostaa itseensä polvilleen siinä vielä onnistumatta. Kaikki mitä käteensä löytää hän pistää suuhunsa. On siis pakko tarkkailla jatkuvasti, mitä meillä lattioille jätetään. 




Yllä oleva keskustelu käytiin kun lapsemme oli 2kk:tta. Jolloin hän nukkui ja söi ja oli pieniä aikoja hereillä.. Okei, aina kun hän nukkui, mun olis pitänyt nukkua, mutta kun uni ei vaan tullut.. Tein siis jotain mistä nautin. Mä siivosin ja sisustin. 
Kun lapsi alkoi olla enemmän hereillä, en hirveesti ehtinyt kodissa mitään tekemään, koska hän alkoi vaatimaan hereillä ollessaan enemmän huomiota. 
Nyt viimeiset kaksi kuukautta, kun neidistä on tullut jo isompi ja "itsenäisempi" viihtyy tyttö hiukan itsekseenkin. Usein jos viikkaan pyykkiä kaappiin tai teen jotain muita järjestelyjä, tyttö osallistuu tutkimalla ihan kaikkea mitä ympäriltään löytyy. 



Lapsenkanssa voi tehdä niin paljon asioita.. Se, että en jatkuvasti leiki pallolla tai muilla leluilla ei tarkoita sitä, että mä en ole läsnä lapseni lähellä. Meillä on omat rutiinit joka päivä ja oon varma, että mä en menetä yhtään kallista aikaa kun siivoon keittiöö ja lapsi nuolee onnellisena vieressä jääkaapin ripaa :) Se, että sä olet läsnä ja teet asioita lapsesi kanssa on kallisarvoista. 



Kun lapsi on tietyssä iässä ja pääsee joka paikkaan, on vanhemmilla velvollisuus pitää koti puhtaana ja siistinä. Se on osa lapsen turvallisuutta. Hygienia ja siisteys on mun mielestä itsestään selvä juttu. Niistä kirjotan oman jutun erikseen. 
Otsikkoon palatakseni mietin edelleen, onko mun oikeesti valittava siivous vai leikki. Mitä kun lapsi on vanhempi. Leikinkö vai pidänkö kodin siistinä..? Ehkä takerrun aiheeseen liikaa, mut toi vaan oli mulle "kolaus" joka pisti miettimään. Oon ihminen joka rakastaa siivoamista. Ehkä se on joku ominaisuus jota muut ei ymmärrä, mutta mä rentoudun kun saan siivota. Aivot lepää. Muistatteko tv:stä sarjan siivoushullut, kun jengi siivoo likasia asuntoja.. Mä tykkäisin tehä sitä :) Mä oon viimeset 10 vuotta sanonut aina kun joku on kysyny mitä haluisin oikeesti tehdä työkseni? Vastaus on ollut aina sama: Mä haluaisin olla hotelli Kämpissä siivooja :D Se on luksus hotelli, joten siellä vaaditaan täydellistä jälkeä. Mikä siis sen parempaa, kun haastaa itsensä joka päivä siivoamalla! 

Okei, takaisin aiheeseen.. Onko sielä ruudun takana ketään toista, joka on pohtinut mitään vastaavaa? Leikitkö mieluummin lapsesi kanssa vai pyritkö pitämään kodin siistinä jolloin saatat menettää lapsen kanssa leikkiaikaa. Olis kiva kuulla just sun mielipide.. 



Marika


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Uudet tuulet puhaltaa

Tervehdys pitkästä aikaa. Maaliskuussa olen viimeksi kirjoitellut ja nyt päätin, että blogi jatkuu taas ja on aika päivittää blogin ulkonäkö ja myös sisältö jatkuu hiukan erilaisena. Koti ei ole enää entisensä, kun pienen pieni tyttö täällä nykyään myös asustaa. En siis voi kirjoittaa jatkossa täysin samaan tyyliin, koska koko ajatusmaailmani on mennyt uusiksi! Eiköhän se ole normaalia kun ei asuta miehen kanssa enää kahdestaan. Nyt mukana on pieni ihminen, joka on oppinut ryömimään ja joka pääsee kodissamme ihan joka paikkaan :) 

Mistä siis jatkossa kirjoitan ja mikä sai mut vaihtamaan tyyliä ja mistä tulevat jutut saivat ideansa? 
Oon lueskellut äitien keskustelupalstoja ja kuunnellut monia äitejä jotka pohtivat mm. kodin siisteydestä, stailauksesta ja siitä mikä on normaalia lapsiperheen kodissa? Äideillä on tooodella voimakkaita mielipiteitä kodeista sekä tavasta kasvattaa lapsia..Innolla odotan, että pääsen kirjoittamaan teille monista eri jutuista ja samalla kertomaan oman mielipiteeni. 

Tää blogi ei oo vaan mammoille vaan kaikille, jotka tykkää sisustamisesta. Tulen miettimään millainen pitäisi olla lapsiperheen koti? Onko äidillä lupa relata välillä? Miltä lapsettomista tuntuu vierailla lapsiperheiden kodeissa? ja monista muista aiheista. Välillä laitan stailausideoita kuvina ilman tekstiä. 

Jatkan edelleen blogissani sillä, että jokaisessa postauksessa on sisustuskuvia kodistamme tai jostain muualta missä olen päässyt vierailemaan. Blogi jatkuu sisustusblogina kodistamme, jota tämä mamma edelleen stailaa, mutta nyt stailaaminen tapahtuu yhdessä pienen ihmisen kanssa. 

Toivottavasti kaikki vanhat lukijat jatkatte lukemista vaikka tauko on ollut lähes puoli vuotta ja samalla olisi upeeta jos blogini löytäisi uusia lukijoita. Tiedän, että jokaisella lukijalla on omat mielipiteensä ja niin pitää ollakin, älkää siis arkailko kommentoida kirjoituksiani vaan omat mielipiteet rohkeasti kommenttikenttään! 

Kuvia lapseni ikiomasta huoneesta äidin sisustamana










 

Ja tässä kuvia todellisuudesta =)



Lapsen tultua mikään ei ole enää "glamouria" vaan todellisuus on iskenyt meidänkin kotiin. Arki näkyy ja kuuluu kun 7kk ikäinen tutkii paikkoja. Uskokaa pois, mä nautin! Nautin siitä kun saan katsella kuinka pieni ihminen tutkii ja ihmettelee. En siis ole äiti, joka kulkee imuri kädessä lapsen perässä :) 

Ihanaa sunnuntaita kaikille :)

Marika 

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Hemmotteluhetkiä vanhemmille










Lapsen syntymän jälkeen vanhempien kahdenkeskinen aika jää vähemmälle, siksi on tärkeää, että kaikki se pienikin hetki kun vanhemmat saavat olla kahdestaan vauvan nukkuessa, on pieni hemmottelu paikallaan. Syödessämme mieheni kanssa yhtä aikaa, olen koittanut kattaa pöydän arkenakin kauniisiin astioihin ja lisännyt kynttilät tuomaan pientä luksusta. Pienillä asioilla voi olla kotona "kaaoksen" keskellä ihaniakin hetkiä, kun vain jaksaa hiukan panostaa. Usein vanhemmat haluavat pois sotkuisesta kodista ja omasta arjesta ja tällöin lähdetään ulos syömään, että päästäisiin tuulettumaan. Itse olen sitä mieltä, että oma koti ei saisi olla se taistelutanner, josta halutaan päästä pois, vaan omassa kodissakin pitäisi olla niitä ihania luksus hetkiä. Itselleni kaunis kattaus, kauniit kukat, puhdas koti, pitkä lämmin suihku tai sauna ja rentouttava musiikki auttavat jaksamaan minua paremmin. Tänä aamuna kun herättiin, syötin tytön ja sen jälkeen mieheni meni vauvankanssa alakertaan, että äiti sai jatkaa hetken vielä unia. Miehen apu on korvaamatonta, että äiti saa edes hiukan omaa aikaa. Olen kolmena peräkkäisenä aamuna saanut aamiaisen sänkyyn, ei ole tässä tarkoitus hehkuttaa miestäni (vaikka mielelläni senkin teen), mutta yritän sanoa, että mieheni on aistinut väsymykseni parin huonosti nukutun yön jälkeen ja hän on huomannut, että pienet eleet häneltä merkitsevät minulle paljon, niin mielellään hän sen minulle tekee, että jaksan paremmin uuteen päivään.  

Pyri löytämään itsellesi ne ihanat asiat, jotka tekevät juuri sinun arjestasi "juhlaa". Luulen, että pienten lasten vanhemmat jaksavat pyörittää kodin arkea paremmin kun he ovat saaneet itse viettää pieniä hemmotteluhetkiä. Nyt äidit sauna päälle, kynttilöitä pesuhuone täyteen, lapset isän hoiviin ja äiti yksin rentoutumaan saunaan. Puolen tunnin päästä olet kuin uusi nainen ja jaksat lähteä uuteen viikkoon täynnä virtaa! Kokeile <3

Mukavaa sunnuntaita 

Marika 


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Vihdoin sen löysin









Olen pitkään etsinyt kuvassa näkyvän mallista pöytää olohuoneemme ikkunan eteen. Sattumalta pöytä osui silmään Ikean nettisivuja selaillessani ja sain vihdoin etsimäni pöydän kotiin. Kasattuani pöydän, ihastelin sitä hetken ja päätin, että pöytä tarvitsee jotain kaunista ja vihreää. Ei auttanut kun lähteä kukkaostoksille Plantageniin ;) Joululahjaksi saadut lasiset kynttilänjalat sopivat täydellisesti koristeeksi tuoreiden kukkien viereen. Uudet, pienet asiat piristävät kivasti kotia ja olen onnistunut tuomaan enemmän ja enemmän kevään värejä kotiimme. Maaliskuu etenee kovaa vauhtia, joten kevät on kohta täällä! 

Mukavaa lauantaita

Marika

maanantai 29. helmikuuta 2016

Jotain lapsellista










Vaikka olenkin tarkka sisustuksen suhteen ja haluan pitää paikat siisteinä, löytyy meiltä ympäri kotia värillisiä ja lapsellisia virikkeitä vauvaa varten. On ihanaa seurata kun pieni  ihminen näkee jotain värikästä, kuinka hänen silmänsä suurenevat ja hän alkaa "kikattamaan" innostuessaan :)
 Mikään kodin sisustus ei kärsi ihanista pienistä vauvalle tärkeistä asioista! Voisin väittää, että ne jopa parantavat kodin sisustusta ja tunnelmaa <3 

Marika

torstai 25. helmikuuta 2016

Voiko vaaleanpunainen toimia?









En koskaan olisi voinut kuvitella, että toisin kotiimme mitään vaaleanpunaista! Vaaleanpunainen on aina ollut viimeinen väri, mitä kodistamme löytyisi. Raskaana ollessani olin varma, että tyttäremme huoneeseen, hänen vaatteisiin tai muualle kotiimme ei tulisi koskaan mitään vaaleanpunaista. Raskaus eteni, "äidinvaistot" vahvistuivat ja vaaleanpunainen väri sekoitti pääni. Yhtäkkiä halusin ostaa AINOASTAAN vaaleanpunaista lapsellemme. Nyt kodissamme on joka puolella vaaleanpunaista ja olen edelleen haltioissani sen kauniista väristä. Kaikki siis on mahdollista. Mielestäni vaaleanpunainen toimii kauniisti kodissamme valkoisen kanssa. Väri on pehmeä ja lämmin ja väri tuo kodikkaan ilmeen tilaan. 

Haastan sut kokeilemaan stailauksessa jotain väriä, mitä et olisi voinut kuvitellakaan koskaan tuovasi kotiin. Saatat yllättyä positiivisesti ;)

Marika