Näin mulle vastattiin tasan puoli vuotta sitten kun ensin multa kysyttiin, osaatko äitinä rentoutua yhtään nyt kun sulla on pieni lapsi. Vastasin, että nautin ja relaan silloin kun saan järjestellä kotia ja koti on siisti.. Toi ylläoleva vastaus pysäytti mut miettimään äitinä olemista ja olenkin sitä miettinyt koko kesän, että onko asia oikeesti noin...
Mä olen täyspäiväinen kotiäiti.. Aamusta iltaan olen lapseni kanssa ja oon tehnyt niin viimeiset 8 kk:tta. Mies käy töissä ja tekee välillä tosi pitkää päivää, jolloin mulle jää kaikki mikä liittyy lapseen ja kodin hoitoon..
Meidän taapero on alkanut ryömimään kovaa vauhtia ja koittaa jo kaikin keinoin nostaa itseensä polvilleen siinä vielä onnistumatta. Kaikki mitä käteensä löytää hän pistää suuhunsa. On siis pakko tarkkailla jatkuvasti, mitä meillä lattioille jätetään.
Yllä oleva keskustelu käytiin kun lapsemme oli 2kk:tta. Jolloin hän nukkui ja söi ja oli pieniä aikoja hereillä.. Okei, aina kun hän nukkui, mun olis pitänyt nukkua, mutta kun uni ei vaan tullut.. Tein siis jotain mistä nautin. Mä siivosin ja sisustin.
Kun lapsi alkoi olla enemmän hereillä, en hirveesti ehtinyt kodissa mitään tekemään, koska hän alkoi vaatimaan hereillä ollessaan enemmän huomiota.
Nyt viimeiset kaksi kuukautta, kun neidistä on tullut jo isompi ja "itsenäisempi" viihtyy tyttö hiukan itsekseenkin. Usein jos viikkaan pyykkiä kaappiin tai teen jotain muita järjestelyjä, tyttö osallistuu tutkimalla ihan kaikkea mitä ympäriltään löytyy.
Lapsenkanssa voi tehdä niin paljon asioita.. Se, että en jatkuvasti leiki pallolla tai muilla leluilla ei tarkoita sitä, että mä en ole läsnä lapseni lähellä. Meillä on omat rutiinit joka päivä ja oon varma, että mä en menetä yhtään kallista aikaa kun siivoon keittiöö ja lapsi nuolee onnellisena vieressä jääkaapin ripaa :) Se, että sä olet läsnä ja teet asioita lapsesi kanssa on kallisarvoista.
Kun lapsi on tietyssä iässä ja pääsee joka paikkaan, on vanhemmilla velvollisuus pitää koti puhtaana ja siistinä. Se on osa lapsen turvallisuutta. Hygienia ja siisteys on mun mielestä itsestään selvä juttu. Niistä kirjotan oman jutun erikseen.
Otsikkoon palatakseni mietin edelleen, onko mun oikeesti valittava siivous vai leikki. Mitä kun lapsi on vanhempi. Leikinkö vai pidänkö kodin siistinä..? Ehkä takerrun aiheeseen liikaa, mut toi vaan oli mulle "kolaus" joka pisti miettimään. Oon ihminen joka rakastaa siivoamista. Ehkä se on joku ominaisuus jota muut ei ymmärrä, mutta mä rentoudun kun saan siivota. Aivot lepää. Muistatteko tv:stä sarjan siivoushullut, kun jengi siivoo likasia asuntoja.. Mä tykkäisin tehä sitä :) Mä oon viimeset 10 vuotta sanonut aina kun joku on kysyny mitä haluisin oikeesti tehdä työkseni? Vastaus on ollut aina sama: Mä haluaisin olla hotelli Kämpissä siivooja :D Se on luksus hotelli, joten siellä vaaditaan täydellistä jälkeä. Mikä siis sen parempaa, kun haastaa itsensä joka päivä siivoamalla!
Okei, takaisin aiheeseen.. Onko sielä ruudun takana ketään toista, joka on pohtinut mitään vastaavaa? Leikitkö mieluummin lapsesi kanssa vai pyritkö pitämään kodin siistinä jolloin saatat menettää lapsen kanssa leikkiaikaa. Olis kiva kuulla just sun mielipide..
Marika
Minusta äidin ei tarvitse eikä myöskään pidä olla mikään ohjelmatoimisto minkään ikäiselle lapselle! Saa ja voi olla läsnä ja leikkiä ja huomioida, mutta ei siitä tarvitse tehdä mitään pakkoa ja kokopäivätyötä itselleen.
VastaaPoistaHeippa
PoistaKiitos kommentistasi. Olet aivan oikeassa, vanhemman läheisyys, läsnäolo ja huomiointi ovat lapselle kultaakin kalliimpaa :)
-Marika-
Juuri tänään sanoin miehelleni että taidan ottaa itse liikaa paineita lapsen kanssa seurustelusta. Tyttö (8kk) on paljon mukana arjen touhuissa; tutkii maustelaatikkoa syöttötuolista käsin kun kokkaan, viikkaan pyykit olkkarin lattialla hänen vieressään, syömme yhdessä, imetän, vaihdan vaippaa, imuroidaan kantorepun avulla yhdessä.. Tuleehan sitä seurustelua ja läsnäoloa iso osa päivästä! En tajua miksi olen niin huolissani että olenko tarpeeksi läsnä kun tiedän olevani! Päiväunia olen viime aikoina tarvinnut koska yöt ovat yhtä hulinaa. En kuitenkaan vielä aamupäivästä, jolloin tyttö nukkuu pisimmän pätkän, ole nokosten tarpeessa joten usein ne jää sitten ottamatta. Joten iltapäivästä kun kooma iskee, ihan hyvällä omatunnolla juon kahvia ja katson hetken jotain ohjelmaa kun tyttö on uppoutunut omiin touhuihinsa. Siivouksen hoidan kerran viikkoon perusteellisesti päikkäreiden aikaan ja sitten on helppo ylläpitää siisteyttä päivittäin eikä se taatusti ole lapselta pois. Oikeastaan aika höhlä kommentti; ihan kuin siisti koti olisi jotenkin huono asia! Vastauksena kysymykseen, tulee pohdittua tätä luvattoman usein ja koti pidetään siistinä mutta en koe että uhraan yhteistä aikaa siihen :)
VastaaPoistaMoikka
PoistaKiitos kommentistasi. Sä elät arkeasi samanikäisen taaperon kanssa kuin minä ja arki on haasteita täynnä ;) Toivottavasti teillä yöt rauhoittuvat ja saat vihdoin levätä myös öisin. Uni vaikuttaa niin paljon jaksamiseen ainakin minulla. Päivä kahvit ovat kyllä kaiken A ja O!! ja kahvi maistuukin juuri päivällä erittäin hyvältä! Meillä usein juuri kun kaadan kahvin kuppiin niin tyttö herää päikkäreiltä! Uskomaton juttu! :)
Hyvä ettet koe, että lapsesi kanssa yhteinen aika olisi vähäisempää jos siivoat kotianne. Nauti lapsestanne ja nauti myös isististä kodistanne :) Ihanaa syksyn jatkoa perheellenne.
Marika