Blaise Safari - On ihme että hän elää tänään!

Kerron teille afrikkalaisen ystäväni elämästä. Tämä on kaikki on totta ja tapahtunut afrikassa. 

Nuori mies nimeltään Blaise syntyi Kongossa, Bukav nimisessä paikassa vuonna 1992. Kun Blaise syntyi pidettiin suuret juhlat. Koko suku söi, tanssi ja iloitsi kun pieni poika oli syntynyt perheeseen. Syntymä oli iloinen juhla, koska afrikassa monilta raskaana olevilta naisilta viillettiin vatsa auki, heidät raiskattiin ja ruumiit poltettiin. Blaisen äiti joutui elämään pelossa, pieni lapsi vatsassaan.. Kun Blaise oli 3 kk:den ikäinen, perhe muutti Rwandaan. Blaisen isä oli kova tekemään töitä ja sen vuoksi hän joutui matkustamaan paljon, Blaisen äiti kasvatti kaksi lastaan yksin. Perheeseen kuului 2v vanhempi sisko, Blandine. Rwandassa he asuivat muutaman vuoden (Blaise ei muista hyvin aikaa kun oli alle 6 vuotias). Mutta hän muistaa matkasta Tansaniaan. He matkustaisivat äidin ja isosiskonkanssa bussilla joka veisi heidät Tansaniaan. Matkalla tapahtui kuitenkin jotain.. Bussi räjäytettiin.. monet matkustajat kuolivat ja useat loukkaantuivat vakavasti. Blaisen perhe sai myös ruhjeita, mutta ei niin vakavia, että olisivat tarvinneet lääkäriä. He lähtivät juoksemaan pakoon ja piiloutuivat metsään.. Kuvitelkaa, Blaise oli vasta noin 6 vuotias.

Matka jatkui kävellen. Ei ollut kenkiä vaan jokainen käveli paljain jaloin, kuumalla hiekalla. Blaise muistaa, kuinka hänen jalkansa olivat turvonneet ja kipeät, mutta eteenpäin oli mentävä. Pieni poika käveli tietämättään mikä edessä odottaisi.. Matkalla vastaan tuli sotilaita, jotka olivat keränneet afrikkalaisia kulkemaan eteenpäin jonossa. Blaisen perhe kulki hetken matkaa heidän mukanaan, mutta koska Blaisen äiti ei tiennyt, minne jono oli matkalla, hän otti lapset ja he poistuivat salaa jonosta ja pakenivat luolaan piiloon. Piilossa ollessaan heidät löysi tuntematon afrikkalainen nainen joka vei koko perheen kotiinsa. Hän pesi heidän jalat kuumalla vedellä, joka teki niin hyvää kipeille ja turvonneille jaloille.. Blaise muistaa, kuinka nainen antoi heille syötäväksi mango-hedelmää.. Mmm.. se oli hyvää :) 

Kun he vihdoin pääsivät Tansaniaan, he asettuivat sinne asumaan. Blaisen kasvaessa alkoi tapahtumaan.. Hän oli villi pikku poika, joka halusi kokeilla kaikkea. 

Blaisen ollessa noin 10 vuotias, hän oli lähellä hukkua kolme kertaa vuoden sisällä, mutta joka kerta hän selvisi. Kerran Blaise oli ystävienkanssa metsässä ja hän päätti kiivetä puuhun. Oksa katkesi ja Blaise putosi 10m pää edellä maahan. Hänet vietiin sairaalaan koska hän oli loukkaantunut todella vakavasti. Lääkäri oli antanut hänelle viikon elinaikaa.. Jos sitäkään. Tilanne oli vakava. Blaisen äiti oli surun murtama ja hän alkoi rukoilla Jumalaa että hän pelastaisi pienen poikansa. Blaisen äiti ja koko perhe olivat alusta saakka olleet muslimeja, mutta nyt äiti rukoili Jumalaa, ei allahia. Ja äidin rukouksiin vastattiin. Kului viikkoja ja poika palasi entiselleen. 

Eräänä iltana Blaise oli kavereiden kanssa leikkimässä kotipihassa kunnes pihaan ilmestyi mies, joka oli juovuksissa. Hänellä oli ase kädessään ja hän alkoi ammuskelemaan ympärillä olevia ihmisiä. Kaikki kolme Blaisen ystävää kuoli luoteihin hänen silmien edessään, mutta Blaise selvisi hengissä. Hän oli tuolloin vasta 11-12 vuotias. 

Blaisen äiti kertoi lapsilleen eräänä päivänä, että heidän isä on kuollut. He elivät sukulaisten kanssa ja jokainen piti huolta toisistaan. Joskus, kun kasvattajia, suvun naisia, tuntui olevan liikaa, Blaisea kohdeltiin huonosti. Häntä vähäteltiin ja aliarvioitiin. Toistuvasti haukuttiin huonoksi ja sanottiin, että hänestä ei ole mihinkään. Se masensi häntä ja sai aikaan vihan tunteen.. 

Blaise ja Blandine jäivät asumaan heidän äidin veljen luokse, kun heidän äiti lähti etsimään omaa isäänsä Ugandasta. Oli tiistai päivä kun äiti lähti. Eno sanoi heille, että äiti palaa kotiin sunnuntaina. Sunnuntai tuli, mutta äitiä ei näkynyt. Viikot kuluivat ja monet sunnuntait vietettiin, mutta ilman äitiä.. Äiti ei palannut kotiin. Myöhemmin he saivat viestin, että äiti oli kuollut sairaalassa. (syytä Blaise ei tiedä). Lapset asuivat sukulaisten kanssa, äiti ja isä olivat kuolleet.. Kunnes eräänä päivänä, oveen koputettiin ja Blaise meni avaamaan, ovella seisoi mies joka sanoi: "Olen sinun isäsi". Voi sitä iloa ja riemua, he saivat isänsä takaisin!! Heidän isä oli mennyt sinä aikana uusiin naimisiin ja saanut monta lasta. Nyt Blaise ja Blandine pääsivät asumaan heidän kanssaan ja heitä oli monta sisarusta samassa perheessä. 

Koska Blaisen isällä meni hyvin työelämässä ja hän menestyi suhteellisen hyvin, oli hänen ympärillään kateellisia ihmisiä. Nämä ihmiset olivat päättäneet tehdä lopun miehen menestyksestä. He myrkyttivät hänet laittamalla (luultavasti) myrkyllisiä tippoja juoman sekaan joista Blaisen isä sairastui vakavasti. Hän menetti puhekykynsä ja halvaantui kokonaan. Heidän elämään tuli silloin synkkä pilvi. Blaise jäi pois koulusta ja hän jäi kotiin hoitamaan isäänsä.  

Vuonna 2008  maaliskuussa oli aika lähteä Afrikasta. He istuivat lentokoneessa matkalla kauas pois.. Ei tietoa minne, mutta aavistus oli, että he matkaisivat Kanadaan. Toisin kävi, he tulivat Suomeen. Kylmään Suomeen. 

Muisto äidistä kulkee Blaisen mukana ikuisesti. Kaikki se mitä äiti Blaiselle opetti on jäänyt syvälle mieleen. Blaise oli pienenä niin allerginen lihalle, että joka kerta, kun hän söi lihaa, hänen vatsa tuli todella kipeäksi. Äiti juotti silloin pojalleen maitoa ja aamun tullessa oli vatsakipu hävinnyt. Myöhemmin allergia hävisi ja tänään Blaise voi syödä lihaa tuntematta kipua vatsassa. 

Blaisen isä meni päivä päivältä huonompaan kuntoon. Hän vietti viimeiset päivänsä Vaasan Keskussairaalassa jossa hän myöhemmin nukkui pois. Blaise oli niin täynnä vihaa ja katkeruutta niille jotka myrkyttivät hänen isänsä. Hän eli vuosia vihan vallassa, kunnes yhtäkkiä hän vapautui vihasta ja katkeruudesta ja tilalle tuli ilo ja kiitollisuus. Blaise sai oppia tuntemaan Jumalan ja hän on tänä päivänä kiitollinen siitä, että hän on elossa! Niin monet hänen ympärillään ovat kuolleet, että on suuri ihme että Blaise Safari elää! 

Blaise kunnioitti vanhempiaan koko sydämestään. Lyhyt aika jonka hän sai molempien kanssa viettää on kauniina muistona hänen sydämessään. Tänä päivänä Blaise opiskelee Vaasan Ammattiopistossa. Hän on Pohjanmaan ensimmäinen tummaihoinen, joka on valmistunut vartijaksi / järjestyksenvalvojaksi. Hänestä on tehty juttuja lehtiin ja televisoon ja paljon lisää on vielä luvassa. Tästä miehestä tullaan kuulemaan vielä ja paljon! Tällä hetkellä Blaise kiertää ympäri Suomea kouluissa kertomassa lapsille ja nuorille kuinka tärkeä asia on vanhempien kunnioittaminen. Hänen sydäntään särkee kun hän kuulee, kuinka nuoret voivat haukkua omia äitejään huoriksi tai haistatella heille rumasti. Hän haluaa saada lapset ja nuoret kunnioittamaan vanhempiaan. 

Blaise kirjoittaa omalla sivustollaan näin: 

Jos selvisin siitä, selviänkö tulevasta? En tiedä. Tämän takia elän kuin kuolisin huomenna. Rakastan ja välitän, autan ja se lähtee sydämestä ja iloitsen ja olen kiitollinen kaikesta, kaikesta. Mua voi vihata, mutta turhaan, sillä en välitä siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat tai puhuvat. Mun sydän on aina täynnä rakkautta ja iloa ihmisiä kohtaan, vihamiehiä kohtaan. 

Olen kiitollinen kaikesta, sen takia hymyilen.

Hymyilen, koska olen hengissä. Hymyilen, koska olen pelastettu, hymyilen, koska olen KIITOLLINEN.

Ps. Rakastakaa toisianne.

Jos haluat olla Blaiseen yhteydessä tai kuulla lisää hänen tarinastaan, voit olla häneen yhteydessä  bless2002@hotmail.fi

Hänellä on myös omat nettisivut joissa voit käydä lukemassa lisää hänen elämästään: www.selviytyja.fi

Jos tarina kosketti sinua, olen kiitollinen, jos jaat sen eteenpäin että monet saisivat lukea hänen selviytymistarinansa!!

Marika